4.6. Niin alkoi taas pitkä ja ihana kesäloma. Mikä parasta, palkallinen. Olen ollut onnellisessa asemassa, että vaikka virkaa ei ole vielä hellinnytkään, olen silti saanut nauttia yllättävän paljon palkallisista kesävapaista. Niin täytyisi olla kaikilla. Epäkiitollisuuden huippu on se, että opettaja tekee koko vuoden töitä, mutta suvivirren kaiuttua, juuri kun pitäisi saada palkka rankasta vuodesta, työsuhde napsahtaakin poikki.
Tällä kertaa selvisin kevätjuhlasta melko minimaalisin herkistelyin. Vähän piti kuivata kyyneleitä siinä vaiheessa, kun kuudesluokkalaiset seisoivat ruusut kädessä ja muut lauloivat heille Pekka Simojoen kauniin kappaleen "Jäähyväiset". Kevätjuhlan jälkeen on aina jotenkin tyhjä olo. Kiertelin muutamia ylioppilasjuhlia. Voi heitäkin nuoria, joilla on koko elämä edessään.
Illalla olin kaverin luona opettajaporukalla loman alkua juhlistamassa. Ilta oli erikoinen ja ihana: innostuimme laulamaan jopa virsiä pianosäestyksellä, herkuttelimme ja pelasimme. Seuraavana päivänä lähdin partioporukan kanssa Leville johtajahuoltoon. Kesälomallahan ollaan kotona niin vähän kuin mahdollista.
Abonohu te:
Posto komente (Atom)
Nuk ka komente:
Posto një koment