Vierivä kivi ei sammaloidu...

Sarjassamme mahtavia ideoita. Maanantai meni tietokoneella istuessa niin, että niska oli illalla aivan jumissa. Niinpä päätimme Miikan kanssa lähteä tiistaina illalla ulos luontoon. Päätin uskaltautua kokeilemaan vapaalaskua. Olen siis aloittanut vapaalasku"harrastukseni" toukokuun lopussa. Ei ehkä kaikkein tyypillisin vuodenaika? Ajoimme Pallakselle ja pakkasimme lumikengät, sukset ja lumilaudan rinkkaan kiinni. Onneksi vain yksi auto ajoi ohi ja näki hullut hommamme. Onhan koivuissa kuitenkin jo hiirenkorvat ja meilläkin oli t-paidat päällä siinä suksia ja monoja pakatessamme. Tarvoimme läpi märän metsän ja vaikka jo viime reissulla vannoin ottavani kumisaappaat mukaan seuraavalle retkelle, huomasin hyppiväni jälleen ultramoderneissa vaelluskengissä kastumista peläten mättäältä mättäälle (Miikan lontustaessa luotettavilla saappailla suorinta reittiä). Tällä kertaa gotetexit kestivät kiittettävästi muutamat molskahdukset, mutta jälleen vannon seuraavalla kerralla ottavani saappaat...

Metsäosuuden jälkeen alkoi nousuosuus pitkin lumista kurua. Suoritimme yhdessä kohdassa lumimittauksen, joka Miikan mukaan on juhannuksena yleensä paljas, vaikka muualla onkin vielä lunta. Nyt tässä kohdassa oli lunta 2 metriä 10 senttiä. Ei ihan heti lopu :D Huipulla pidimme pienen tauon: keksiä ja seksiä. No ei sentään molempia... Nousu palkitaan aina vauhdikkaalla laskulla. Mie en käynyt viime talvena Levillä kuin muutaman kerran, vaikka sijoitin rahani kausikorttiinkin. En missään nimessä koe olevani taitava lumilautailija ja nyt viimeisetkin itsetunnon rippeet levisvät Lumijoen pohjalle. En meinannut saada ainuttakaan käännöstä tehtyä, olin joka kerta selälläni, mahallani tai useimmiten pyörimässä rinnettä alas. Silti nauratti. Voi että nauratti. Miika laski kuin hullu ohjus ja mie kieriskelin perässä lumikenkien heiluessa rinkan ulkopuolella sinne tänne. Edessä oli jälleen suo-osuus ja kello 23.15 saavutimme auton. Ihana keskiyön aurinko valaisi tiemme takaisin Impilinnaan. Saunan kautta nukkumaan. Voitti ainakin tietokoneella istuskelun ja joskus menen vielä hakemaan ne itsetunnonrippeet lumilautailutaidoistani takaisin tuosta paikasta.

Juhlava aloitus?

Miun on pitänyt jo pitkään avata blogi (koska kaikki muutkin...). Olen jo oikeastaan avannut blogin kahteenkin eri palvelimeen, mutta siihen se on jäänyt. Tänään se kuitenkin tapahtuu, vapaapäivän kunniaksi. Vapaapäivä siitä syystä, että viikonlopun olin kouluni kanssa leirikoulussa Kuusamossa ja Ranualla. Kiersimme Karhunkierroksen, pulikoimme Tropiikissa ja ihastelimme eläimiä Ranualla. Reissu meni hyvin, sillä joka laskennalla kaikki 31 tenavaa olivat bussin kyydissä. Aivan hermolepoa reissu ei kuitenkaan, ollut, en edes halua laskea, kuinka moneen kysymykseen ehdin viikonlopun aikana vastata...

Oppilas roska kädessään: "Mihin tää laitetaan?" -No laitapa roskikseen. "Ai missä roskis on?" -Siinähän se jalkojesi juuressa. "Tännekö mie laitan tämän?" -Joo just sinne.

Oppilas pysähtyessämme huoltoasemalla: "Miks me pysähdyttiin?" -No mikäs paikka tämä on? "Huoltoasema?" -Niinpä. "No, mutta miks me pysähdyttiin?" -No mitähän tälläisella paikalla yleensä tehdään? "Tankataan?" -Aivan. "Ai tankataanko me?" -Joo, me tankataan.

Hieman nauratti myös silloin, kun menimme Tropiikkiin ja siellä oli yhteinen pukuhuone naisille ja miehille. Säilytyskaapit olivat siis samassa tilassa keskenään, huoneessa oli pukukoppeja vaatteiden vaihtamista varten. Kaikki lapset eivät kuitenkaan sitä hoksanneet ja pukeutuivat oman kaappinsa edessä, kuten yleensäkin uimahallissa tehdään (välittämättä siitä, että vieressä oli eri sukupuolta oleva henkilö) Emme mekään sitten viitsineet alkaa säikytellä ja hätistää lapsia koppeihin, kun asia ei näyttänyt kumpaakaan osapuolta häiritsevän.

5 päivää töitä ja kesäloma. Toivottavasti työt jatkuvat loman jälkeenkin.